(satuloimassa Þokkadístä)
Tiistaina saimme tietää mitkä nuoret saamme tulevan parin kuukauden projekteiksi. Minä sain kaksi pientä mustaa tammaa, joiden kanssa olin työskennellyt jo joitain päiviä putkeen ja mielessäni olikin toivomus saada jatkaa niiden kanssa. Toinen tammoista on Orrin tyttö Ylfa frá Þúfu jonka emä Iða frá Þúfu on mm. Sveinn-Hervarin sisko. Ylfalla on täyssisaruksia joista osa oon saanut erittäinkin hyviä arvosteluja jalostusnäyttelyssä. Toinen taas on Þokkadís frá Traðarlandi Ófeigur frá Þorlaksstöðumistä ja ykköspalkinnon tammasta jonka isä on Dynur frá Hvammi. Eli aika kiva sukuisia tammoja siis. Pidän molemmista erittäin paljon ja olen tyytyväinen että saan jatkaa niiden kanssa. Nämä tammat ovat tietyllä tapaa tosi saman tyyppisiä mutta toisaalta taas aivan toistensa vastakohtia mikä tekee niiden kanssa työskentelystä vaihetevaa ja opettavaista.
Kummatkin tammat ovat herkkiä avuille ja nopeita oppimaan. Niillä on molemmilla myös paljon vauhtia askellajeissa ja ne liikkuvat luonnostaan mielellään. Ylfa on alusta asti ollut erittäin avoin ja ystävällinen, sanoinkin jo heti olevani ihan rakastunut siihen kun laitoin riimua ensimmäistä kertaa sen päähän.. Se on aina positiivinen ja halukas oppimaan uusia asioita. Ylfa liikkuu sekä ravissa että töltissä. Þokkadís taas ei alussa juuri ihmisestä välittänyt ja on kylmempi luonteinen, mutta meidän yhteistyö alkoi kuitenkin hyvin jo heti ensimmäisestä kerrasta lähtien ja taisinkin vähän vihjata opettajille että ei olis välttämättä ikävää työskennellä senkään kanssa :) Þokkadís liikkuu ainakin vielä vain ravissa. Tänään ratsastin kummallakin tammalla ensimmäistä kertaa vapaana ja molemmat käyttäytyivät erittäin esimerkillisesti.
Viime viikolla alkoivat myös kengitystunnit ja tänä vuonna ei olekkaan sitten enään mitään teurashevosten jalkoja mitä kengitellään. Ensimmäiset potilaat oli kouluhevosia joita kengitettiin, sitten seuraavat oli tulevia treenihevosiamme ja sitten alkoikin vihjailu siitä että pikkuhiljaa pitäs myös kengittää meidän nuoret hevoset jotka olivat alkaneet jo arkoa jalkojaan melkoisesti. Eli jokaiset tulee siis kengittää omat nuorensa. Osa tytöistä olikin asiasta paniikissa, sillä hirveän montaa elävän hevosen kaviota ei oltu ehditty kengittää ennen kuin oli nuorenhevostemme vuoro - ei mikään leikkikoulu siis. Itseäni ei asia osannut hirvittää sillä kengitystunnit oli menny hyvin tähän asti ja nuoret hevosemme oli melko hyvin valmisteltu tulevaan koitokseen. Päätin kengittää Þokkadíksen ensin sillä se oli alkanut arkomaan jalkojaan melko lailla. Se oli ensin tosi nätisti mutta kun olin saanut ensimmäiset naulat kiinni niin sen kärsivällisyys loppui täysin siihen pisteeseen ja sen jälkeen se ei kertakaikkiaan jaksanut seistä paikallaan ja loppu peleissä sai vetäistyä jalkansa sillä tavalla että naula jonka olin lyönyt sen kaviosta läpi meni myös minun käteen ja tamma yritti riuhtoa jalkaansa maahan! Sain käteni lopulta irroitettua naulasta ja siihen tuli pari haavaa jotka vuoti melkoisen paljon! Olin kuitenkin onnekas eikä minua sattunut pahemmin. Sain tamman kengitettyä loppuun ja menin myöhemmin saman päiväna uusimaan jäykkäkouristusrokoitukseni.
Ensi maanantaina aloitamme työstentelemään myös tulevien treenihevostemme kanssa. Niiden kanssa meitä opettavat Mette Mannseth ja Sölvi Sigurðarsson. Mette onkin jo vanha tuttu opettajana ja erittäin ammattitaitoinen ja pidetty sellainen. Sölvi ei ole opettanut meitä aikaisemmin vaikka onkin muuten tuttu minulle. Odotan jo tosi paljon että pääsen näiden opettajien tunneille - olen melko varma että tulee olemaan todella opettavaista aikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti